keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Yksi lattiavalu var so god

Valettiin pari lattiaa pois kuleksimasta tänään. Aamulla oli sovittu 7.30 lattiamiesten kanssa työmaapalaveri ja 8.00 betoni tontille. Ensimmäinen osui kuin nakutettu, mutta pumppuauto tulikin 30 min etuajassa. Eipä siinä, onneksi oli ammattilaiset tilattu. Kumpparit jalkaan ja kura liikkuikin jo parin minuutin jälkeen kohti tallin nurkkaa. Lattiat meille liippasi SBL:n miehet ja homma oli ammattimaista ja nopeaa. Omasta mielestä kaikki meni kuten pitkin, peukkua.

Lattiat valmiit, enää ei mene lehdet eristeiden väliin.

Viikon päivät on painettu aika pitkää vuoroa, kun olen pitänyt henkisenä tavoitteena tuota lattiavalua ennen pakkasia. Yleensä kun omassa työssä päivät välillä venyy typeryyksiin asti, varsinkin reissussa, niin jossain kohtaa alkaa hapottaa huolella. Sen minkä omalla kohdalla rakentamisessa olen huomannut, että tuota tunnetta ei ole ollut. Vaikka aamulla tulee lähdettyä kuudelta ja illalla hommat on venyneet pimeään, niin aina sitä hyvillä mielin sieltä raksalta on pois ajellut. Huomattuja hyviä ostoksia tähän mennessä:
- kunnon polvisuojat ja sellaiset työhousut, johon nuo suojat käy
- otsalamppu (illan pimetessä ihan korvavaamaton)

Putkarin kanssa tehtiin kilpaa illalla valuvalmisteluja ja minä hävisin. Jäin vielä kääntelemään kaikki nuo surrilangat, mutta onneksi putkarikin lähti vielä maalämpöä asentamaan n. 20.00 illalla.

Näpertelin vielä ylijäämäbetonille illan kähmyssä parit muotit. Meille jäi yli noista terassin pilarien anturavaluista noita tynnyrien pohjia ja naputtelin vielä roskiskatoksen pohjan kohdalleen. Betonimenekki oli todella tarkalle mitoitettu, juuri saatiin roskiskatoksen muotti ja yksi tynnyrinpohja täyteen. Kyllä, itse laskin menekin ja siitä ylpeä. Laskennallinen menekki oli 20,66m3 ja tilasin 21m3. Yli jäi n. 300 litraa. Lattiamiehet vähän hikoili ennen aloitusta, että noinkohan riittää, mutta kerrankin oli tuuria ja riitti.

Ylijäämäkuraa

Saa nähdä jääkö tämä roskiskatoksen pohja tähän vai nostellaanko johonkin. Pääasia että tuli valettua sekin!

Eli meillä on nyt lattiat valettu ja odotellaan että saadaan rakennukset tontille. Ehkäpä nyt voisi vähän ottaa happea ja vaikka pakata nykyisen asunnon tavaroita sillä välin.

Autotallista aloitettiin

SCANIA teki paluun meidän raksaprojektiin, nyt pumppuaudon muodossa.

Yhteensä otettiin 21m3 lattiamassaa, 8m3 pumppuautossa ja 13 täyttöautossa. Kannattaa miettiä noita autokuormien määrää, meillä vaikutus hintaan oli aika iso.

Lattiamiäs pukeutuu oranssiin.

Final product, näkymä khh:sta olohuoneeseen päin.

Talliin laitettiin nyt kuitenkin Mastertop, täytyy kirjoitella siitä vähän vielä lisää toiseen postaukseen. Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Talli valmis, harrastehuone edessä, oikealla näkyy tallin puoli, jossa Mastertop pinnassa.


No se takka

Melkein unohtui kirjoittaa, että mikä takka me sitten lopulta tilattiin. Ensin oli tosiaan hakusessa varaava takka, mutta sitten hiukan enemmän lueskeltuamme päädyimme kiertoilmatakkaan. Meillä ratkaisuun vaikuttivat ehkä eniten ulkonäkö ja keveys. Lämmitysjärjestelmänä on vesikiertoinen lattialämmitys, joka saa lämpönsä maalämpökaivosta. Löysin paljon ristiriitaista infoa aiheesta lattialämmitys ja erilaiset takat, mutta aika monessa lähteessä oltiin sitä mieltä, että lattialämmityksen kanssa kiertoilmatakka olisi paras, koska lämpöanturit reagoisivat siihen parhaiten. Tiedä sitten mikä pitää oikeasti paikkaansa, voidaan palata omine kokemuksinemme tähän aiheeseen sitten joskus myöhemmin, kun ollaan päästy takkaa lämmittämään. Emme siis etsineet lisätyökalua lämmitykseen, vaan ihan puhtaasti tunnelmanluojaa. Ulkonäöltään takkamme piti olla siro, moderni ja mieluiten kolmeen suuntaan aukeavalla lasiluukulla varustettu. Kolmeen suuntaan aukeava luukku on tietysti kalliimpi kuin vaikkapa kulmaluukku, mutta päätimme panostaa nyt tähän, koska takka tulee olemaan  näkyvällä paikalla ja toisaalta tällä kalliimmalla ratkaisulla saamme taas lisää joustavuutta talomme keskiöön eli keittiö-ruokailu-olohuonetilaan.

Oikeastaan meidän pitikin siis etsiä vain sopiva takkasydän, koska kiertoilmatakkaan (ja miksei varaavaankin siis muuraamalla) voi muotoilla kuumuuden kestävistä levyistä (löytyy usealla eri nimellä, enkä tiedä mikä olisi sopiva yleisnimitys) oikeastaan minkälaisen tahansa kuoren. Aikaisemmin jo kirjoittelin takkahommista ja tuossa postauksessa vilauttelin vähän ideaa takan mallistakin. Habitaressa näimme livenä Conturan uutuuden i51-takkasydämen, mutta näimme myös monta muuta vaihtoehtoa. Loppukilpailuun pääsivät juurikin tämä Contura ja messuilta bongaamamme Hoxter UKA. Saatuamme Linnatulelta tarjouksen Hoxterista teimme päätöksen ja Hoxterhan meille nyt sitten tulee. Se on kalliimpi kuin Contura, mutta ulkonäkö vei nyt voiton tässä kisassa. Hoxterissa on paljon korkeampi luukku kuin Conturassa ja muutenkin se oli näyttävämpi vaihtoehto + luukku tuntui toimivan ainakin messumalleissa paremmin.


Tässä Linnatulen sivuilta napattu kuva. Ainakin luulisin tämän olevan juurikin meille tuleva takkasydän eli Hoxter UKA 37/55/37/57h. Meillä luukku tulee huomattavasti alemmas ja takka tulee seinälle, mutta muuten tässä on vähän samaa fiilistä noin niin kuin sirouden ja muotoilun puolesta.

Oli ihanaa saada tämäkin päätös vihdoin tehtyä. Palataan takka-aiheeseen siis sitten kun pääsemme tositoimiin Ukan kanssa.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Pelkkää juhlaa

Viikonloppuna meillä oli parikin juhlimisen aihetta: Koo täytti lauantaina komeat kaksi vuotta ja sunnuntaina vietettiin meidän ihan ensimmäistä kihlauksen vuosipäivää. Ihan pelkkää juhlaa nuo kaksi päivää eivät kuitenkaan olleet (otsikosta huolimatta). Perjantaiaamuna koin itse lievän väliburnoutin, koska koko kulunut viikko oli aivan älyttömän raskas. Aikataulu näytti aikalailla tältä:

MA opintojen parissa 8.15-18
TI iltaluento 15-18
KE aamulla kouluun klo 8.30, koulusta töihin ja sieltä kotiin n. klo 21.30
TO opintojen parissa 10.30-18.15
PE aamulla luento 9-12 ja siitä iltavuoroon töihin ja kotiin taas n. klo 21.30

Perjantain aikataulu tosin muuttui, koska päätin (Jiin kehotuksesta) jättää aamuluennon väliin.

Jii on siis saanut ahertaa raksalla pääasiassa yksinään ja hyvinhän se on ahkeroinutkin. Eilen pääsin itsekin taas hommiin, koska raksa piti valmistella tämän päivän lattialämmitysputkien laittoa varten ja huomista lattiavalua silmällä pitäen. Uskomatonta, että huomenna illalla meillä on jo lattia! Ei seiniä tietenkään, mutta hei, onhan lattiakin jo jotain. Sitten alkaakin melkein kuukauden odotus, koska autotalli tulee vasta marraskuun alussa ja talo joulukuun alussa.

Mutta palataanpa vielä viikonloppuun. Saatamme inhimillistää koiriamme välillä hiukan liikaakin ja synttärien vietto on tästä hyvä esimerkki. Pitäähän koiralla olla synttärikakku ja lahjat sun muut tilpehöörit. Vieraita ei tänä vuonna saapunut paikalle, koska Koon bestiksellä Veellä on kennelyskä. Kakku tehtiin maksalaatikosta, kynttilät kurkusta ja porkkanasta. Ja hurtat tietysti ymmärsivät mistä on kyse.

Tyhmät ihmiset pakottaa odottamaan ikuisuuden ja räpsii vaan kuvia...


Sunnuntaina olisi oikeasti voitu ehkä juhlistaa ihan kunnolla meidän ihan ensimmäistä kihlautumisen vuosipäivää, mutta vähän reisillehän se meni. Itse olin mennyt sopimaan jo aikaisemmin menoa tuolle päivälle ja lähdinkin kotoa jo peräti seitsemän jälkeen aamulla. Jii meni hoitamaan jälleen raksaa ja sai tällä kertaa mukaansa yhdet apukädet, jotka auttoivat kyllä suuresti. Minä pääsin takaisin kotiin ennen Jiitä ja yritin leikkiä edes jokseenkin hyvää vaimoketta tekemällä valkosuklaapannacottaa. Mitään sen suurempia illallisherkkuja ei alettu järkkäilemään, vaan iltaravinnosta sai huolehtia ehkä Tampereen paras take-away -mesta, Nanda Devi. Vuoden päästä tähän aikaan ollaan jo avioliiton auvoisessa satamassa, joten seuraavat vuosipäivät tulevatkin olemaan hääpäiviä. Yritetään tsempata ehkä vähän paremmin niihin sitten.





lauantai 26. syyskuuta 2015

TRE-blogit

Luen paljon (välillä liikaakin) blogeja. Erityisesti erilaiset lifestyle-, sisustus-, muoti- ja tällä hetkellä tietysti raksa-aiheiset sisällöt kiinnostavat. Vanhan kunnon Blogilistan poistuttua käytöstä, on uusien blogien löytämisestä tullut hiukan haastavampaa. Onneksi on blogeja yhteen kerääviä sivustoja, joiden avulla voi seurata useampaa mielenkiintoista blogia ilman sivustolta toiselle hyppimistä. Olinkin erittäin innoissani törmättyäni jokin aika sitten Facebookissa aivan mahtavaan sivustoon nimeltä TRE-blogit. Tänne on kerääntynyt juurikin noiden aiemmin mainitsemieni kategorioiden edustajia, eikä tässä vielä kaikki, nimensä mukaisesti kyseessä on nimenomaan Tampereen ja lähialueiden bloggaajat! Olen jo ehtinyt löytää monta jo aikaisemmin lukemaani blogia, mutta myös uusia tuttavuuksia on tullut vastaan. Sitten kun vielä keksisi jostain aikaa kaikkien noiden mielenkiintoisten juttujen lukemiseen...

Mutta te joilla on aikaa, menkäähän heti katsomaan mitä kaikkea TRE-blogeista löytyy! Ja mikäli kirjoitat omaa blogia aiheista sisustus, lifestyle, ruoka, kauneus, valokuvaus tai muoti ja asut Tampereella tai lähialueilla, laitahan meiliä osoitteeseen treblogit@gmail.com, että saadaan koottua kaikki manseblogit yhteen.


perjantai 25. syyskuuta 2015

Autotallin lattia

Autotallihan tulee siis Kannustalolta. Lattiaa viimeksi tänään mietittiin työkaverin kanssa että minkähän siihen nyt sitten laittaa. Mastertop vai epoksi? Saa kommentoida jos jollain on argumentteja.
Aika heikosti on tuostakin infoa interwebissä. Tuollaisen värikartan löysin Mastertop 100:lle, terrakotta olisi aika päräyttävä. Epoksi taitaa mennä ainakin puolet kalliimmaksi ja vaatii hionnan ennen asennusta.

Kuva, www.lanat.fi


Öljynerotuskaivon halusin mahdollisimman lähelle ovea, ei keskelle tallia. Yleensähän tuo kaivo on keskellä tilaa, juuri siinä kohdassa missä touhuat muutenkin. Ja ne avaimet ja mutterit on sitten aina siellä kaivossa. Katsotaan auttaako tuo mitään. Kaadot tehtiin suoraan eristeisiin eli pohjasoraan, jotta saatiin riittävästi vahvuutta tuohon kannen luo.
Loppui ne lattiaeristeetkin sitten kesken ja piti käydä nuo muutama levy hakemassa lisää valkoista. Ei vaikuta varmaan oikein mihinkään, muuhun kun siihen, että aika paljon tuntui silppua tulevan.

Autotallin lattiaan tehtiin suoraan kaadot eristeeseen


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Päätöksiä

Aika monta juttua on päätetty tässä parina viime päivänä. Lattiavalupäivä, lattiantekijät, takka, maalämpökaivon poraus ja sähköurakoitsija melkein. Tuntuu mukavalta päästä päättämään arpominen hinnoista ja tekijöiden laatutasosta. Oli miten oli, taas kannatti vähän itseään kiusata ja iPhonen akkua kuluttaa ja soitella urakoitsijoita läpi. Lattiabetoneissa oli meidän kohdalla n. 1000e ero, töissä taisi olla n.500e ero.

Autotallin lattiaan tulee nyt kuitenkin sitten Mastertop. Annoin tähän vaikuttaa aika lailla lattiamiesten mielipiteen kestoiästä ja kustannuksista. Tuo pinnoite laitetaan samalla kun valetaan. Jos laittaisi epoksia niin kustannus olisi ainakin tuplat/m2. Mutta minkähän värisen siihen laittaisi? Noitakin saa erivärisenä, normaalihan on se harmaa. Ja yllätysyllätys, sitä laitetaan eniten. Ehkä valkoinen? Heijastaisi valoa hyvin. Ehkä vedän lonkalta vaan sävyn.

Meillä tuntuu tämä homma menevän kuten niin monella muullakin rakentajalla. Mies hoitaa "näkymättömiä" asioita ja nainen keskittyy visuaalisiin asioihin enemmän. Tosin ehkä sillä erotuksella että Pee on oikeasti tehnyt tuolla ns. miesten töitäkin jonkun verran, mm. viime vkl oli lapioimassa sepeliä siinä missä muutkin.

Mitäs siellä raksalla on sitten tehty?
Lattiaeristeet done, viemärit ja vesiputket done, takan laattavahvennos done, seinän paikkojen merkkaus done (huom. permanent marker toimii äärimmäisen huonosti märässä lattiaeristeessä). Urtsua on puhallettu myös vähän joka paikkaan ja lisätilkitseminen pitää vielä tehdä viikonloppuna.

BoomBoom

Tuo käärmeenpesä tuossa pitäisi jollain ilveellä sulloa eteisen kaappiin. Ja tuossa ei ole edes vielä lattialämmityksen jakotukkeja. Apinoimme putkareilta tavan laittaa harjateräksillä noita putkia nippuun, mutta noiden kanaaliputkien kanssa joutui ottamaan pienimuotoisen pystypainin että sai ne johonkin edes taipumaan. Sen verran onneksi saatiin mitä pitikin, mahtuu makkarin väliseinä juuri ja juuri oikealle paikalleen.

Snake's nest

Voi olla ettei tarvitse tosiaan enää miettiä jätetäänkö eteisen kaappitila avoimeksi. Ei tuolle määrälle putkia saa mitenkään nättiä koteloa tehtyä. Eikä tuossa ole edes kaikki vielä.

Piirtelin tuossa yksi ilta kevyessä tihkusateessa lattioiden paikkoja. Kiva oli fiilistellä, kun vihdoin näkee vähän edes missä mikäkin huone on.

Noita seiniä piirrellessä en voinut olla miettimättä miksi oi miksi rakennuspuolen insinöörit piirtää suljettuja mitoituksia ja  mittaviivojen päitä ei osoiteta nuolilla?

Keittiön "seinää" päin otettu kuva. Tuosta pää-wc:stä tulee hyvän kokoinen.

Takan vahvennokseen laitettiin pari kerrosta verkkoa ja XPS:ää + pillivaahtoa.

Nuo letkut tuossa vieressä on lattialämmityksen syöttöputket, toinen jakotukki tulee tuohon päähän taloa.

Tänään käytiin vielä viemässä karvaturrien kanssa kaatiskuorma. Jäsen Koo otti homman vähän turhan vakavasti ja pisti hirveän tärinän päälle heti lähtiessä. Ilmeisesti tuo iso auto jännitti ihan kamalasti kun ei siitä tätinästä tullut loppua ennenkun päästiin takaisin kotiin. Lattiaeristeestä jäi aika reilusti hukkapalaa. Kai ne olisi voinut johonkin säästää, mutta nyt ei ole paikkaa ja kivempi että raksa on siisti.

Mustat jätesäkit oli ihan hirveitä kuulemma ja purkuhommakin ihan tylsää. Muut lastin purkajat ihmetteli että mitä elukoita siellä autossa on kun Koo veti antaumuksella konserttia.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Fiiliskuvia: kodinhoitohuone osa 2

Kerran jo postasin kodinhoitohuone suunnitelmista, mutta näin ne suunnitelmat vaan muuttuu vaikka yhtäkään seinää ei ole vielä edes pystyssä. Aikaisemmin haaveissa oli siis valkoinen khh vaaleaa puuta matkivalla laminaattitasolla ja saunan puoleinen seinä jonkinlaisella paneeliratkaisulla. No, laminaattitasoja jonkin verran tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, että puuta matkivista tasoista ei vaan tunnu löytyvän meille mieleistä vaihtoehtoa ja kaikki näyttivät jokseenkin halvoilta (halpaa hintaahan tässä toki ollaan metsästämässä, mutta ei sen tason sitä tarvitse huutaa kaikille katselijoille). Juuri ennen Habitare-messuja aloin pohtia myös tason ja puupaneloinnin yhdistelmää. Miten ihmeessä löytäisimme laminaatin, joka ihan oikeasti sopisi aidon puun kanssa yhteen? Pinterest laulamaan ja lopulta keksin ratkaisun: valkoiset ovet, valkoinen taso. Ihan täysvalkoinen khh-seinä siis. Ajatuksena kuulosti omaan korvaani hiukan liian valkoiselta, mutta kuvia selatessani aloin innostua ideasta aina vaan enemmän ja enemmän. Junassa matkalla Habitareen kerroin ideastani Jiille, joka ymmärsi heti mitä ajoin takaa ja niin me sitten päätettiin lopettaa puumaisen laminaatin etsintä. Valkoista laminaattia saa onneksi mistä tahansa. Ja nyt ei enää tarvitse yrittää sovittaa tasoa puupaneelin kanssa yhteen, vaan voimme valita juuri sellaisen paneloinnin kuin haluamme. Ihana helpotus.




Ja meillehän tulee kodinhoitohuoneeseen ikkuna tummilla pokilla vähän samaan tyyliin kuin toisessa kuvassa, joten seinästä ei tule ihan totaalivalkoista. Ja lattia edelleen harmaata laattaa. Jospa nyt pysyttäisiin tässä suunnitelmassa.

Päätösten tekeminen tuntuu todella hyvältä. Odotan jo, että tartumme kunnolla pintamateriaalihaasteeseen ja saamme tehtyä päätöksiä myös niiden suhteen. Sitten voi tavallaan ruksata yhden tehtävän listalta pois. Päätöksiä on tullut tehtyä tässä muutenkin, mutta palataan niihin vielä myöhemmin.

torstai 17. syyskuuta 2015

Ahdistusta ja ärsytystä

Onpas hiukan negatiivissävytteisiä nämä meidän postaukset tällä hetkellä. Mutta niinhän se kai menee, että jokaiseen projektiin kuuluu hyviä ja huonompia kausia. Nyt ei varsinaisesti ole menossa se paras mahdollinen jakso meidän talon suhteen. En voi kuin ihmetellä urakoitsijoiden toimintaa, vaikka olinkin kuullut aikaisemmin paljon erilaisista talonrakentajia kohtaavista ongelmista. Jii kirjoittikin jo sekä vaikeasti tavoiteltavaa leikkivästä sähkösuunnittelijastamme, että radon-sotkusta (lue täältä lisää). Olin eilen menossa kouluun Jiin laittaessa viestiä noista radon-jutuista ja kihisin kiukusta koko loppupäivän. Urakoitsijan onni, että Jii on heihin yhteydessä enkä minä. En olisi ehkä onnistunut pysymään asiallisella linjalla siinä tilanteessa. En vaan kykene ymmärtämään, miten on mahdollista, että sopimuksessa lukee mustaa valkoisella jotain ja todellisuudessa kaikki siellä lukevat jutut eivät kuulukaan urakkaan. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan yhteistyömme jatkoa. Opimmepahan ainakin arvokkaan läksyn: selvitä jokainen sivulausekin kirjaimen tarkkuudella.

Ja entäs sähkösuunnittelija sitten? No, häntä ei edelleenkään saatu kiinni, mutta onnistuin löytämään toisen samassa yrityksessä työskentelevän henkilön numeron. Tämä henkilö tietysti vastasi puhelimeen samantien ja saimme sentään selville, että suunnittelija on hengissä eikä viru sairaalassa. Toivottavasti hän nyt ymmärtää ottaa meihin yhteyttä ja lähettää lupaamansa sähkökuvat asap.

Mites tuo otsikossa mainittu ahdistus? No, se liittyy tai liittyi takkaan ja sen korvausilmaputkeen. Tästä ahdistuksesta on siis päästy jo yli, mutta vielä viikonloppuna näin painajaisia tuosta putkesta. Pohjakuviin on piirretty takka ennen kuin tiesimme minkälaisia vaihtoehtoja meillä on ja minkälainen takka lopulta päätyy tilaukseen. Edelleenkään emme ole takkaa tilanneet, mutta tiedämme nyt melko tarkkaan minkä mallinen tilataan, kunhan saamme vielä viimeisen tarjouksen. Pohjakuvissa hormi on takan sivussa, mutta haluamamme malli vaatii hormin sijoittamista takan taakse (harkkohormin ollessa kyseessä). Meillä oli tiedossa, että kiertoilmatakka tarvitsee jostakin korvausilmaa, mutta muuten koko juttu oli aika mysteeri. Päätimme sitten laittaa korvausilmaputken alapohjaan täyttöjen yhteydessä vähän niinkuin varmuuden varalta. Putki tietenkin sijoitettiin virallisten pohjakuvien mukaan ja siitä asti olenkin sitten kokenut valtavaa ahdistusta siitä, että putki on väärässä paikassa. Sunnuntaina Habitaresta palattuamme kävimme vihdoinkin mittaamassa putken paikan ja ihan oikeassa paikassahan se oli. Tämän jälkeen olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut menettäväni yöuneni takan korvausilmaputken takia...

Siinäpä se vuodatus. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että onneksi rakennusalalla työskentelee hyviäkin tyyppejä ja olemme kohdanneet myös heitä. Mitään pahaa sanottavaa ei ole kaivurimiehestämme Järvisestä (Maanrakennus Järvinen Ky), naapurirakentajastamme Kekäläisestä (Rakennus ja suunnittelu Kekäläinen) tai vastaavasta työnjohtajastamme Timo Virkistä. Ilman heitä emme olisi varmasti edes näin pitkällä eli kiitos heille jo tässä vaiheessa.

Kaikille kanssarakentajille tsemppiä projekteihin! Keep your eyes on the prize!


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Miinusta urakoitsijoille

Sähkösuunnittelija, Sähköpalvelu Nikkinen, ei enää vastaa puhelimeen eikä muihin viestimiin. Viime viikolla pommitin samaista herraa ainakin 10 kertaa putkeen, saadakseni vastauksen tekstiviestillä "soitan sinulle myöhemmin". Tämä vain huomatakseni ettei soittoa tullut mutta talotehtaalle tarvittavat sähkökuvat sain sähköpostiini.
Meillä projekti etenee ja nämä sähkökuvat olisi nyt tarpeen olla nipussa asap. Tai olisi pitänyt olla jo aikaa sitten, kuten Nikkinen oli luvannut.
Soittelin eilen ja laitoin txt. Tänään soittelin useamman kerran, laitoin meiliä ja jätin vastaajaan viestiä. Alan olla kohta täynnä tätä hommaa. Miksei voi vastata puhelimeen tai laittaa viestiä jos joku asia hiertää tai on ongelmia? Onko henkilökohtaisia ongelmia? Mutta kun nyt ei edes tiedä miksei vastata mihinkään viestimeen.
Omassa työssäni puhun paljon puhelimeen ja en ihan hirveästi jaksaisi maanitella jonkun perään tällaisessa jutussa minkä pitäisi olla ihan perusasioita.

No sitten, radonputkitus.
Meillehän tekee kokonais LVI-urakan Kotiloimu Oy, jonka alihankkijana on sitten Pirkanmaan Putkipalvelu Oy. Eilen kävi putkari laittamassa kylmävesiputket ja viemärit paikalleen. Aamulla meni sitten naapurin urakoitsija Kekäläisen Petri tontille yhden työmiehensä kanssa ja soitti että pitikös ne radonputket olla täällä? Aikani (taas) soiteltuani Kotiloimulle ja Pirkanmaan Putkipalvelulle selvisi, ettei ne sitten kuulukaan putkimiehille. Onneksi meillä Petrin kanssa menee hommat yleensä joustavasti ja he sitten kävivät meidän piikkiin hakemassa ne radonputket, asentivat ja tietysti laskuttavat meitä siitä.
Minun urakkasopimuksessa lukee:



Jostain meidän olisi nyt vaan kuulemma pitänyt tietää ettei noiden asennus kuulu vaikka se sopparissa lukeekin. Toki piirustuksissa on maininta sivukentässä urakkarajasta lattialaatassa (kun tänään sitä luin).

Pikkujuttuja mutta meni taas päivä tätä selvitellessä. Ja miinusta tässä kohtaa Kotiloimulle ja Pirkanmaan Putkipalvelulle. Kaikki olisi ollut ok, jos joku olisi maininnut asiasta ajoissa. Olisin ehtinyt hyvin käydä tuon putken kaivamassa tuonne iltahommina vaikka. Nyt meni taas varmaan useampi satanen tähänkin säätöön.

Sitten, vesilaitoksen työnäyte.
Aiemmin mainitsin ko. laitoksen nopeudesta tehdä hommia. Nyt heille oli sitten tullut kiire ja täyttäneet meidän tontin laidalle olevan kuopan ja samalla peittäneet vesijohdon sulkukaran. Sen kun löysin, niin ihmettelin että mitenkäs tuo kansi tuollalailla on kohollaan (ja miksei sitä oltu viety pois tien kohdalta?) Oli jäänyt vähän matalaan korkoon tuo suojaputki ja tuosta kun yli ajaa jollain raskaalla pari kertaa niin se on sitten entinen vesijohtoliitos ja sulku. Hammasta purren kävin kavereille sanomassa, että viitsisittekö korjata. Kuulemma olivat tuon kyllä huomanneet, mutta tuli niin kiire että se sitten jäi (?). Aijaa. Ok.
Kai ne sen sitten joskus laittaa, jaksanut enää kysellä enempää.


Saatiin me tänään jotain siellä aikaankin. Laitettiin vielä duunin jälkeen perusvesikaivo paikalleen ja tehtiin kivipesä noille sadevesille.

Pikkuisen pitää sahata tuota kaivoa matalammaksi, jotta käy pihan muotoihin.
Että tällainen päivä tänään.

Lattiavatkausta

Mietin aamulla tontilla käydessäni, että on maa- ja perustushommat vissiin loppusuoralla kun putkimiehet laittaa viemäriputkia kapillaarisoraan. Hyvä vaan.
Eristeet oli pamahtanut eilen tontille. Loppuviikosta leivotaan eristeet lattiaan ja raudoitusverkot paikalleen niin pääsee putkari laittamaan lattialämpöputkia alkuviikosta. Lattialämmityssuunnitelmistakin hoputin Kotiloimua, että jokojoko.

Autotallin lattiaa on mietitty ja käännetty moneen otteeseen. Aluksi vain tallin osion piti olla 20cm alempana kuin muut tallin tilat. Mutta eihän siinä mitään järkeä olisi ollut että tekninen tila olisi ollut sitten sen 20cm ylempänä. Varsinkin kun tuohon etuseinään tehtiin vielä yksi kulkuovi, johon tuli myös madallus. Harrastetila jätettiin silti vielä ylemmäs.

Kuva vielä ajalta (n.viikko sitten) kun ajatus oli nostaa tuo harrastetila (tärystä vasemmalle, sorakasan kohdalla) ylemmäs. Tuo putkihässäkkä kuvastaa teknistä tilaa.

Käytiin viikonloppuna vielä Pee:n kanssa mittailemassa kaikenlaista tontilla ja sitten päädyttiin siihen, että lasketaan se harrastetilankin lattia samaan korkoon koko autotallin lattian kanssa. Eikun soitto maanantaina Kannustalolle ja nopeasti selvisi, että homma roger. Ei tuossa muuta olisi ollut, kun olisi pitänyt valaa yksi antura tuonne lattiaan ja siihen mitoittaa se 20cm korotus ennen lattiavaluja yms muuta säätöä. Ehkä itse tulin eniten tähän lopputulokseen, kun lauantai-iltana valoin loppuja terassin pilariharkkoja paikalleen ja mietin, että onpahan homma valaa käsipelissä se korotus.

Olin vielä viikko sitten sitä mieltä että mehän muuten nostetaan se tila ylemmäs. Näin se mieli muuttuu.

Kuntakin oli viimein saanut kuoppansa peiteltyä ja saadaan vihdoin tuo perusvesikaivokin paikalleen ja loput salaoja+sadevesiputket lopulliselle paikalleen. Olivat meidän tontilta kaivuria siirtäessään kuulemma kyselleen meidän laskutusosoitetta(?). Kuulin tästä meidän kaivurimieheltä ja olin kyllä yllättynyt - vielä joku lisälasku?

Minkähän pinnan tuohon tallin lattiaan laittaisi. Mastertop, 2-komponenttiepoksi, epoksihiertomassa, joku muu hyvä? Tämäkin taitaa olla enemmän jokaisen mutua, että mikä on hyvä. Varsinkin se omassa tallissa oleva on aina paras. Tällä hetkellä oma ajatus on jonkunlaisessa epoksipinnassa, hioisin vaan liimat pois valun jälkeen ja pinnoitus sitten keväämmällä. Saa nähdä.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Habitare 2015

Huh huh... Itselläni jatkui opiskelut pari viikkoa sitten ja sen jälkeen käsite vapaa-aika ei olekaan kuulunut sanavarastooni. Jos ei ole koulua tai töitä, niin sitten on tietysti raksaa. Tässä vaiheessa voidaan olla jopa ihan onnellisia suhteellisen väljästä aikataulusta vielä tässä vaiheessa ja edessä pian häämöttävästä raksabreikistä (lattiavalujen jälkeen voidaan vaan odotella autotallia saapuvaksi). Tuo tauko tietysti käytetään pintamateriaalipohdintoihin ja yritetään tehdä niiden suhteen myös päätöksiä. Pintamateriaalien ja muiden sisustuselementtien perässä lähdimme viime sunnuntaina Habitareen. Koirat pääsivät äitini hoiviin, joten saimme viettää koko päivän Messukeskuksessa. Ja olihan se aika raskas päivä. Käveltyä tuli useita kilometreja, kyselimme paljon tarjouksia, vaihdoimme sähköliittymän (tai oikeastaan liittymät, sekä kotiin että raksalle), ostimme uudet tyynyt ja saimme paljon infoa kaikenlaisista aiheista. Kamera heilui myös tietysti mukana koko päivän ja kuvista päätellen se heilui myös kuvia ottaessa, joten älkäähän välittäkö hiukan tärähtäneestä kuvanlaadusta. Kuvapläjäys tiedossa siis ja palataan muutamaan messuilta mukaan tarttuneeseen juttuun/ideaan sitten vielä vähän tarkemmin omissa postauksissaan.

Sain pitkästä aikaa ylipuhuttua Jiin suosimaan julkista liikennettä ja niin me sitten päädyttiin matkustamaan junalla paikan päälle.


Se kuvatuin elementti koko messuilla.

Huonekaluista meitä kiinnostivat ehkä eniten erilaiset tuolit ja ruokapöytien toteutukset omaa diy-projektia silmällä pitäen. Näitähän toki tällaisilta messuilta löytyy pilvin pimein, mutta tässä meidän bongaamia ja mieleenjääneitä yksilöitä.

Vasemmassa yläkulmassa oleva baarituoli voisi hyvinkin löytää tiensä ostoslistallemme, mutta toistaiseksi jäimme vielä pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Alhaalla taas olisi aika hyvä laiskanlinna jäsen Ällälle.
Vähän samaa kuin meidän pöytäsuunnitelmissa, mutta ei sitten ihan kuitenkaan.

Samaan aikaan Habitaren kanssa tai ehkä paremminkin sen yhteydessä järjestetään aina myös muita messuja ja yhtenä alueena oli ValoLight-messut. Valaistus on meillä suunniteltu yhtäaikaa muun sähkösuunnittelun kanssa ja spotit aikalailla päätetty, mutta myös muita valaisimia pitää hankkia aika paljon. Aika isoa roolia tulevan kotimme sisustuksessa tulevat esittämään ruokapöydän sekä saarekkeen päälle asennettavat valot. Etsinnässä siis roikkuvat valaisimet, joissa olisi sitä jotakin. Tässä muutamia messuilta bongattuja esimerkkejä.

Vasen yläkulma: Sessak Lighting. Muiden suunnittelijat/myyjät pääsivät jo unohtumaan. Vinkatkaahan joku, jos tulee mieleen kenen valaisimia nämä ovat.
Vasemmalla: Form us with loven Hood-valaisin. Oikealla olevan suunnittelijasta ei jälleen tietoa.
Kivan näköisiä pihavalaisimia emme löytäneet kovin paljoa, mutta tässä on ihan potentiaalinen vaihtoehto meidän takapihalle.

Tietysti piti vierailla myös Habitaren kauneimmaksi valitulla messuosastolla eli Kannustalon Ladon pihapiirissä. Kuvat eivät tee tälle oikeutta, koska porukkaa oli yksinkertaisesti niin paljon, ettei hyviä kuvia vaan saanut otettua. Standille tehdyn pikkuladon mustat seinät olivat upeat, mutta ehkä me kuitenkin pitäydytään tummanharmaassa. En varmaan kyllästy koskaan ihailemaan tuota lautaverhousta, siinä todellakin on sitä jotakin. Ei onneksi mene kauaa, että saan ihastella sitä ihan oman talon seinässä. Piha by Valkoinen Harmaja -malliston puutarhakaappi sopi aika kivasti yhteen Ladon kanssa enkä panisi pahakseni, jos pihallemme joskus ilmestyisi Latoon sopiva erillinen pieni puusauna...


Messuilta löytyi myös mukavasti väripilkkuja. Esim. Jungin valokatkaisijat, Granan uutuushana Tendo, joka saadaan toivottavasti markkinoille ensi vuoden alkupuoliskolla, ja tietysti Eero Aarnion ihanat eläimet. Jii ei oikein lämmennyt värikkäille koirahahmoille, totesi vaan, että Koo pistelisi ne poskeensa...


Tässä toinen kuvatuimmista elementeistä tämän vuoden Habitaressa: Marimekon kukkaseinä. Itse pohdin tällaisen toteutuksen toimivuutta autotallin seinässä, joka tulee siis valitettavasti sijoittumaan makuuhuoneemme toisen ikkunan eteen. Kukkaseinällä voisi parantaa aamunäkymiä huomattavasti.


Tarjouksia pyydettiin lähinnä kiertoilmatakoista. Kirjoitan takkakriisistäni vielä myöhemmin lisää...

Vasemmalla Contura i51 ja oikealla Linnatulen myymä Hoxter.

Samaan aikaan järjestettiin myös HifiExpo ja Jiitä tietysti kiinnosti aika paljon tuo puoli. Ihan kiva kuitenkin, että minulta kysytään mielipidettä hifilaitteiden visuaalisen ilmeen suhteen. Tällä hetkellä meiltä löytyy työhuoneesta pienet Genelec G ykköset ja F-sarjan pienempi subbari. Noiden ulkonäköön olen jo tottunut ja kerroin hyväksyväni ne myös uuteen kotiimme. Kunhan ovat valkoiset. Ja nimenomaan mattavalkoiset. Audiokauppa.fi yritti kaupitella myös Elac-merkkistä subbaria, mutta se on korkeakiiltoinen. Voi miksi, miksi ne on aina korkeakiiltoisia? Joku saisi mennä suunnittelemaan hyvännäköisiä ja edelleen hyvin toimivia äänentoistolaitteita...


Tällaista seinälle tulevaa karttaa Jii on himoinnut jo pitkään. Olisihan se kiva merkkailla vaikka nuppineuloilla missä päin maailmaa on jo ehtinyt käydä. Jiille näitä neuloja tulisi kyllä aika paljon enemmän kuin minulle. Lupasin ostaa tällaisen Jiille joksikin synttärilahjaksi (kyllähän ne nelikymppisetkin joskus koittaa). Tätä versiota kartasta myy ainakin art4u.fi


Löysimme paljon mielenkiintoisia pintoja. Erityisesti kiinnosti erilaiset betonia jäljittelevät pinnoitteet, joita olikin esillä ihan mukavasti. Haluaisin niin kovasti saada päällystää keittiön takaseinän jollakin betonimaisella aineella ja nyt livenä näitä nähtyäni olen entistä varmempi tästä ratkaisusta. Ja vihdoinkin Jii alkoi myös vilautella vihreää valoa suunnitelmilleni!

Vasemmalla puupanelointi inspiraatiota. Oikealla ylhäällä Suomen Betonileimasimen Cameleo-pinnoite ja alhaalla Decosin mikrosementti.
Näihin pohdintoihin lopetettiin messuilu. Tummempi vai vaaleampi seinä? Siinä vasta kysymys. 

Sellaiset messut. Nyt pitää mennä pitkästä aikaa juoksuttamaan koiria omaan pihaan, kun meillä sellainen vielä vähän aikaa on.

Liput Habitareen saatu Kannustalolta.