maanantai 29. helmikuuta 2016

Tehoviikonloppu

Mitä tapahtuu, kun Jii ja Pee ovat yhtä aikaa vapaalla kokonaisen viikonlopun? No, ihan älytön tehokkuuspuuska iskee tietenkin! Jos itsellänikin olisi aina viikonloput vapaita, edistyisi Lato aivan varmasti vielä nopeammin kuin nyt. Onneksi on tämä viikko opiskeluista vapaata ja töitäkin vain muutamana päivänä, että ehtii olla raksahommissa muutenkin kuin iltaisin.

Mutta mitä tämä tehoviikonloppu sitten sisälsikään? Suurin puristus oli autotallin maalaus, jonka Jii saattaa vielä tänä iltana loppuun. Toiset saattaisivat jättää autotallin kipsilevypinnalle tai ainakin odottaa viimeistelyn kanssa siihen, että talo on valmis, mutta me päätimme hoitaa tallihommat alta jo nyt. Tämä lähinnä siksi, että tuleepahan nyt tehtyä ja lisäksi saimme viime viikolla vahvistuksen, että keittiö toimitetaan tämän viikon ti tai ke (näillä näkymin ke). Varastoimme keittiön autotalliin siksi aikaa, että saadaan talossa keittiön alue laatoitettua ja muutenkin iso huone mahdollisimman finaaliin. Ei kun hihat heilumaan siis ja talli valkoiseksi. Ei lähdetty sen kummemmin hifistelemään, vaan vedettiin ensin pohjamaalit joka pintaan ja sen jälkeen kaksi kerrosta sävyttämätöntä Lujaa päälle. Nurkat viimeistellään vielä akryylimassalla. Ja mitä tällä kombolla saatiin aikaiseksi? Valkoisena hohtava autotalli (tai labra, miten sen nyt haluaa nähdä...), jäätävä päänsärky ja armoton niskajumi. En tiedä mitä kamaa tuo Luja tarkalleen ottaen on, mutta sen opin, että hyvästä tuuletuksesta kannattaa huolehtia.



Samassa rytäkässä Jii pinnoitti piipun pariin kertaan harmaalla Tunto Kivellä. Ja voi kuinka hieno siitä tulikaan! Oltiin katseltu noita Tunto-värikarttoja jonkin verran ja alunperin mietittiin sävyä meteoriitti, mutta lopulta pitäydyttiinkin yksinkertaisella linjalla ja valittiin yksi neljästä perussävystä (musta, valkoinen, harmaa ja punainen). Hyvä valinta tehtiinkin, koska piippu sopii loistavasti vastapäisen tasoiteseinän kanssa yhteen.

Tässä kertaalleen Tunto Kivellä käsitelty piippu. Harmaa pohjamaali paistaa vielä hiukan läpi eli toinen kerros tarvittiin.

Viikonloppuna metsästin myös kadonneita sähkörasioita. Erityisesti tasoiteseinän kanssa sai olla varovainen, ettei vahingossa lohkaissut tasoitetta liikaa rasian ympäriltä. Takan vieressä olevaa seinän pätkää katsottiin jo sillä silmällä, että ollaanpa oltu tyhmiä kun ei tuohon olla tajuttu laittaa yhtään rasiaa. Kunnes huomattiin, että kyllähän se rasia siellä on, mutta hyvin maastoutuneena vain. Todennäköisesti noita rasioita tupsahtelee vielä näkyviin, kun aletaan laittaa sähkökalusteita paikoilleen.



Sunnuntaina piipahdettiin Ikeassa, koska keittiöviikot ovat aivan lopuillaan ja haluttiin hyödyntää kodinkonetarjous. Raksapakun kyytiin nostettiinkin integroitavat jääkaappi, pakastin ja astianpesukone. Lisäksi tehtiin tilaus kodinhoitohuoneen mittatilaustasoista, koska tarpeeksi pitkää (3,4m) ei löydy valmiina varastosta ja toimitusaika on kolmen viikon luokkaa.

Ja eilen vielä ennen raksalta poistumista, meikäläisen maalatessa viimeisiä vetoja tallin puolella, Jii muurasi leca-harkoista takan viereen penkin. Alkuperäinen suunnitelmahan oli lokero polttopuille, mutta nyt kun viimeinkin saatiin takka nostettua oikealle paikalle, tultiin toisiin ajatuksiin. Jotakin piipun viereen oli kuitenkin keksittävä, koska korvausilmaputki tulee lattialaatasta ylös juurikin siitä ja se piti saada jollakin tavalla peitettyä. Raivokasta Pinterestin selausta pari iltaa ja ratkaisu löytyi. Tuohon voi sitten laittaa vaikka kynttilöitä palamaan tai muuta härpäkettä esittämään, että tätä varten tällainen tähän tehtiin.

Penkin korkeuden mallailua. Lopulta jätettiin toinen kerros pois, ettei penkki kerää liikaa huomiota, sillä onhan takka se todellinen stara tällä seinällä.

Pinnoitusta vaille valmis penkki ja viikonlopun ostokset nätisti rivissä.

Ja jotta tämä kilometripostaus ei jäisi turhan lyhyeksi, loppukevennyksenä kuva meidän varastokämpän keittiöstä. Hyvä, että käytiin ostamassa se astianpesukone...



perjantai 26. helmikuuta 2016

Lukitus ja painikkeet

Yhteistyöpostaus

Kuten monelle muullekin, painikkeiden mallin päättäminen tuli meillekin ns. silmille. Oltiin vähän tsuumailtu ja mietitty, että millaista ja minkä väristä mutta todellisuudessa päätös tehtiin tekstiviestillä yhden minun työreissun aamuna kun istuin Lontoossa aamupalalla ja Pee lähdössä töihin.

Meille tarjoutui yhteistyömahdollisuus Suomalaisen Abloy Oy:n tuotteisiin ja painikkeiksi valikoitui Abloy:n valikoimista Tunne-malli ja pintakäsittelyksi Dragon, joka on periaatteessa tummaa kromia (DCr). Painikkeen on suunnitellut Mihkell Mäll, josta ainakaan allekirjoittanut ei ole ikinä kuullutkaan mutta ei sen väliä. Valinta oli itseasiassa aika helppo, koska molemmat meistä rankkasi juuri tuon mallin heti valikoimasta, samoin kuin pintakäsittelyksi Dragonin.



Entäs se lukitus sitten? Tässä kohtaa meni taas pointsit Kannustalolle, kun soittelin noiden lukkorunkojen perään että mitkä meidän oviin on tulossa. Ulko-ovia meillä on yhteensä 6 kpl. Kannustalon speksissä on ainakin Kaskipuulle että kaikkiin oviin tulee Abloyn LC102-lukkorungot, mitkä on Onefit-porauksella johon käy sitten vaikka esim. Yale Doorman-älylukko. Onefitistä voi lukea enemmän vaikka tuolta, kliks. Nykyään noita lukkorunkoja tulee myös idän ihmemaista, jotka eivät ole samaa tavaraa kuin tällaiset Abloyn kaltaiset. Mitä sillä on sitten väliä mitkä lukkorungot siellä on? En minäkään tajunnut, kun vasta hiljattain että kaikki lukitusjärjestelmät ei käykään päikseen mihin tahansa oveen ja että Suomessa ovet toimitetaan lukkorungon kanssa, jolloin asiakkaalle ostettavaksi jää vain painikkeet ja itse lukitusjärjestelmä. Useissa muissa maissa ovet myydään bulkkina ja sitten oikeasti lukkoseppä tulee ja kaivertaa lukon oveen. Jos olisin nyt ostamassa uudestaan taloa, kiinnittäisin tähän seikkaan huomiota jo siinä vaiheessa kun istutaan siellä talomyyjän konttorilla ja leivotaan tarjousta nippuun. Ulko-ovethan siellä speksataan tarkasti väreineen ja ikkunamalleineen, mutta meillä ei ainakaan sanaakaan vaihdettu lukitusjärjestelmästä, saati sitten painikkeista. Itse jos möisin taloja, niin tuossa olisi oiva paikka pikku lisämyynnille.

Abloy LC102 lukkorunko, kuva googlesta


Lukitukseen meille tulee ihan mekaanisia lukkoja ja sitten pari-kolme Yale Doorman-älylukkoa. Mekaaniset lukot on Abloyn Sento-mallia, joilla on vielä 10 vuotta patenttisuojausta jäljellä (aina vuoteen 2026 asti). Yale toimii kaukoavaimella, koodilla tai tägillä. Nähtäväksi jää mikä meille tulee käyttössä suosituimmaksi vaihtoehdoksi. Ja montako sitten loppupeleissä noita älylukkoja laitetaan.

Kuva googlesta
Lukkopesiä ja heloja så mycket

torstai 25. helmikuuta 2016

Seinähommia ja saapuneita tilauksia

Tämä pintavaihe on kyllä äärimmäisen mukava siinä mielessä, että viimeinkin voi ajatella tekevänsä jotakin mikä jää sellaisenaan näkyviin. Viimeisen viikon aikana ollaan saatu kaksi korkeaa seinää (oh-keittiö -alueella) lopulliseen pintaansa ja allekirjoittanut on nipoillut muiden seinien kanssa ja käynyt kaikki mahdolliset pikkuskröpöt läpi hiomapaperi kourassa. Keittiön taustaseinähän haluttiin betonimaiseksi ja lopulta päädyttiin käyttämään märkätilatasoitetta (kiitos inspiksestä Käpälämäelle ja toteutusvinkeistä Katin kokeellisille remonteille). Pinta ja väri tuossa materiaalissa ovat aivan täydelliset. Tosin yksi parisuhdekriisi saatiin jo aikaiseksi, kun Jii oli kovalla työllä pinnoittanut seinän jo toiseen kertaan ja meikäläinen ei sitten ollutkaan aivan tyytyväinen lopputulokseen. Yhden erittäin hiljaisen raksalta kotiinpaluun ja yöunien jälkeen Jii sekoitteli vielä kerran mömmöt ja veteli ne seinälle. Tänään en töiden takia päässyt katsomaan miltä nyt näyttää, mutta kuvien perusteella ainakin oikein hyvältä. Kiitos siis Jiille, että jaksoi vielä kerran kiivetä telineille tuon seinän takia. Pintakäsittelyä ollaan myös pohdittu jonkin verran ja tehtiinkin kokeilu testipalalle Supi Arcticilla, mutta valitettavasti tasoitteen väri tummuu eikä hyvää ratkaisua tunnu löytyvän. Nyt näyttäisikin siltä, että ainakin keittiön seinä jätetään tuollaiseksi ja teetetään välitilaan lasi suojaamaan pahimmilta roiskeilta.

The Seinä ei ole vielä aivan kuiva, siitä syystä tummemmat läikät.

Olkkari-keittiön toisessa päädyssä on tapahtunut myös edistystä. Eilen Jiin ahertaessa keittiöseinän primeroinnin parissa, itse aloitin pintamaalausurakan. Ties kuinka monen tunnin pohdinnan ja tutkimustyön jälkeen päädyimme valitsemaan valkoiseksi maaliksi suursuosikki paperin. Toivotaan, että se toimii myös listojen kanssa, jotka todennäköisesti tulemme kuitenkin hankkimaan valmiiksi maalattuina (koska aika ja hermot). Tuota sitten telasin korkealle seinälle kiipeillen tikkailla ylös ja alas. Tänään Jii vetäisi päälle vielä toisen kerroksen ja nyt meillä onkin valmis seinä. 

Toinen suuri edistysaskel tuossa päässä oli takan saaminen paikoilleen. Jiin työkaveri poikkesi eilen raksalla suloisen kolmevuotiaan poikansa kanssa ja heti keksittiin käyttää ilmaista työvoimaa hyväksemme. Takka nousi alustalleen sillä välin kun me pikku Aan kanssa pohdittiin mm. miten telineet on saatu taloon sisälle ja kuinka ihmeessä ne saadaan ulos. Seuraavaksi vuorossa on piipun pohjamaalaus ja sen jälkeen käsittely Tunto Kivellä ja sitten päästäänkin jo askartelemaan takalle kuorta.


Viime päivinä ollaan saatu saapumisilmoituksia milloin mistäkin ja hana-pytty-muusälä -kokoelma Ladossa kasvaa koko ajan. Mm. Blancon rakkaushana ja Idon Seven D Image -pytyt odottaa jo asennusta. Mutta jotta tämä postaus kestäisi edes jokseenkin järkevissä mitoissa, jätetään näiden kamojen esittely toiseen kertaan.


The Hana. 

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Betonia seinään ja lattia ei vieläkään kuiva

Niin se viikko taas hujahti. Monenlaista hommaa on tullut touhuiltua; talon seinien tasoitukset, tallin tyhjennys, tallin tasoitushommia, betoniseinää tullut tehtyä aika monta neliötä, piipun viimeistelyä, seinien maalaukset aloitettu.

Joku ilta tuossa viikolla (en muista mikä ilta se oli) kannettiin Peen kanssa talli tyhjäksi. Voi morjes mikä homma. Olin joku aika sitten kantanut ulkoa kaikki kattopaneelit ja saunapaneelit talliin sisälle ja nyt sain kantaa saman kasan taloon. Varmaan gziljoona kiloa. Ehkä pahin tuossa tyhjennysrymbassa oli kuitenkin ulko-ovien siirtäminen tallin terassille. Oltiin Peen kanssa kahden ja todettiin siinä, että takaisin kantamiseen voisi hommata vähän apukäsiä. EI30 ulko-ovi ja nuo lasiovet  painaa ihan tajuttoman paljon, en ihmettele ettei naisen sormissa riitä jerkku. Teipattiin talli vielä tasoituskuntoon ja tasoituksetkin alkoi muistaakseni torstaina.




Alunperin oltiin suunniteltu, että vessan ja keittiön seinään laitetaan joku designbetoni-tyylinen pinta. Ne on vaan aika hinnoissaan, ne mitä oltiin katsottu oli n. 30e/m2. Vastaavasti märkätilatasoite on luokkaa 15e/25kg. Mitähän otettiin?
Tein tuossa viikonloppuna vessan ja keittiön seinät tuolla märkätilatasoittella (Vetonit MT) kahteen kertaan molemmat ja ainetta meni reilu 2 säkkiä ja neliöitä on yhteensä noin 40. Ei tarvitse ainakaan meidän ostaa designbetoneita! Ainakin omaan silmään (myös makutuomari hyväksyi) ihan samannäköinen ja varmaan yhtä helppo tehdä. Kokeilin aika montaa tekniikkaa ja massan jäykkyyttä ja työvälineitä. Omia huomioita:
- siivoa ne lattialle tippuneet MT-knöölit saman tien kun lopetat. On sitten tosi tiukassa jos jää betonilattialle seuraavaan päivään, menee ikä ja terveys kun niitä hakkaa irti
- kasteltu pehmeäharjaksinen lattiaharja on hyvä efektiväline
- yritä tehdä isot pinnat mahdollisimman samanaikaisesti ylhäältä alas asti, ettei tule rajoja (ks kuva alla). Notkea massa antaa vähän enemmän työaikaa. Muuten tulee saumoja, jotka näkyy. Tosin nuo saumat voi peittää helposti kun vetää vaan toisen kerroksen päälle
- Kuivumisen aikana saa makeaa efektia kun vetelee lastalla semikuivaan tasoitteeseen jälkiä

Primeroitu keittiön seinä.

Tuossa loppui massa kesken ja olin tehnyt tuon yläreunan ensin, joten tuohon tuli jopa kaksi rajaa. Ei näin. Hiomalla parani vähän, mutta korjattua tuon saa vasta kun vetää toisen kerroksen päälle.

WC valmis ja raksaurpon sormi.

WC:n seinä

Keittiön seinään tein noita raapaisuja sellaiseen puolikuivaan, katsotaan miltä näyttää täysin kuivana.

Tuollainen suorakaiteen muotoinen pikkulasta on tosi hyvä olla. Meillä oli sellainen kolmion muotoinen ja tuo on ehkä satakertaa parempi.

Keittiön valmista seinää kuivumassa

Melkein kuiva keittiön seinä.

Tein vielä takan piippuun tuollaiset jatkopalat, jotta näyttää yhtenäiselle elementille seinässä. Alas ja ylös tuollaiset ilmaraot, joita perusfysiikalla mietin että kylmä ilma alhaalla-kuuma ylhäällä=kai se jotenkin siellä kiertää. Piippu on siis irti seinästä yli 3cm, mutta kun tuo meinattiin pinnoittaa niin tulee kivemman näköinen kun on seinään asti samaa palaa. Vihreällä Boschilla soiroa Silica-levystä ja sitä tuonne rakoon. Ekaa siivua ajaessani ja melkein tuohon pölyyn tukehtuessa tuli mieleen, että niin - silica levyä. SiliconCarbon:piituhka:ei voi olla terveellistä. Ihan järkyttävän hienojakoista pölyä lähtee, että muistakaa laittaa maski päähän jos noita leikkailette!

Silica-levyä, järkevää pölyä lähtee noista

Ei vielä maailman nätein, mutta odottakaapa kun saadaan Tunto Kivi-pintaan!

Mitattiin valvojan kanssa tänään vielä lattiakin. Kyllä on tuskaisen hidasta. Huooh. Työhuoneen kynnyksellä Rh 89,2% ja kph ovella RH 90,7%. Valvoja tosin tunnusti, että oli verrannut omaa mittariaan vasta kalibroituun toiseen mittariin ja se oli näyttänyt 2% alempia lukemia. Yhtä kaikki, hitaasti kuivuu. Eikä varmaan auttanut että meillä ammuttiin monta sataa litraa vettä seiniin viime viikolla. Viikon päästä vielä toivottavasti viimeinen mittaus ja sitten alkaakin armoton lattian laatoitus.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Bambuhyllyköt

Nyt on pakko päästä heti kertomaan meidän ensimmäisistä kiintokalusteista, jotka käytiin tänään noutamassa raksalle. Keittiöön oltiin suunniteltu altaan yläpuolelle kippikaappien päälle vielä avohyllyköt. Saarekkeen taso tulee bambusta, joten päätettiin sitten haluta nämä avohyllykötkin samasta materiaalista. Yllätys, yllätys, bambu ei ole mikään kaikista yleisin huonekalumateriaali Suomessa, joten ensin piti metsästää bambulevyä. Bauhaus ei pettänyt ja haimme jo kesällä levyjä aikamoisen kasan talteen. Sitten pitikin enää löytää hyllyköille tekijä ja pienen kyselykierroksen, googlettelun ja tarjouspyyntöjen jälkeen päätimme kiikuttaa levyt Lempäälään Puutyöliike Lammintaustalle. Ja tänään viimeinkin koitti totuuden hetki, hyllyköt olivat valmiit!



Lopputulos on parempi kuin osasimme odottaakaan. Erityisesti tuo bambun leikkauskuvio hyllyköiden etureunassa ja jiiriliitoksissa tulee vielä paremmin esille kuin suorissa levyissä. Ja mitat tietysti aivan millilleen oikeat. Ehdottomasti kaiken sen vaivan ja rahan arvoiset. Omat taidot eivät olisi tähän mitenkään riittäneet. Jos siis jollain muullakin on tarvetta hyvälle puusepälle Pirkanmaalla, niin tässä ihan rehellinen myyntipuhe Puutyöliike Lammintaustan puolesta.

...ja valo tuli


Oltiin jo ehkä vähän totuttu ruskeisiin kipsilevyseiniin ja niiden luomaan synkkyyteen, joten perjantaina syyhysivät sormet ja varpaat, koska silloin Lato koki valaistumisen. Tasoitusporukka kävi torstaina nauhoittamassa koko talon ja perjantaina vetivät pohjatasoitteet seinille. Perjantaina iltapäivällä Jiin lopeteltua työt ryntäsimme raksapakulla matkaan. Olimme suunnitelleet tekevämme vaikka mitä viikonlopun aikana, mutta avattuamme Ladon oven emme voineet muuta kuin ihastella sitä ihanaa valkeutta, joka oli vastassa. Mikä muodonmuutos! Kaikki seinät suorastaan hohtivat valkoisuuttaan. Ilmasto sisällä oli kuin tropiikissa ja päätimmekin sitten vain tuulettaa kunnon läpivedolla (onneksi tuli pieni pakkanen) ja tyhjentää kuivurin säiliön. Jouduimme luopumaan viikonloppusuunnitelmista, koska pintatasoitus tehdään vielä maanantaina eikä suojauksia ole järkeä alkaa purkaa ennen sitä. Fiilistelyä harrastettiin kuitenkin ihan huolella, olihan näky Ladossa aika pysäyttävä. Tuli ihan sellainen olo, että koska muutetaan. Vähän on vielä tekemistä ennen sitä, mutta jotenkin tuntuu, että parissa päivässä hypättiin huikea loikka lähemmäs muuttopäivää. Ja ihan rehellisesti sanottuna olen (ja Jii myös) erittäin tyytyväinen tähän ammattilaisratkaisuun tasoitusten suhteen. Hintaa touhulle tuli toki jonkin verran, mutta kun mietin meitä kahta tekemässä itse tasoituksia, voin kuvitella että projektin kesto vähintäänkin tuplaantuisi + päästäisiin todennäköisesti arpomaan kummalla menee ensin hermo toiseen. Ammattilaisilta taloon meni kolme päivää ja varmaan toiset kolme menee tallissa. Maanantai-iltana päästään roudaushommiin, kun pitää tyhjentää tallin sisältö taloon.

Kuvat on otettu perjantaina heti tasoituksen jälkeen, jolloin seinät eivät olleet vielä täysin kuivat, tästä johtuvat hassut tummat läikät.

Keittiön seinä.



Olohuoneen seinä.


Etualalla näkyvä pumppu aiheutti pienimuotoisen sähköongelman, kun lisävoimakaan ei meinannut riittää. Kaikki muut laitteet (mukaan lukien maalämpöpumppu) oli laitettava pois päältä, että virtaa riitti pumppaamiseen.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Procurement Saturday

Psyykattiin Peen kanssa itsemme perjantai-iltana iskuun hankintojen osalta. Lato etenee vääjäämättä kohti loppullisten pintojen tekemistä ja ostoslistalla oli vielä vaikka mitä. Illan kähmyssä tilasin Saksasta suihkut, yhden sekoittajan kylppäriin, pari Geberitin seinä-WC:n painonappia, isomman vessan seinäviemärivesilukon ja keittiöön astianpesukoneen hanan. 

Suihkut: Hansgrohe Raindance Select S 300 2jet showerpipe


Saunan seinään tuleva suihkusekoittaja: Hansgrohe Ecostat
Tähän joutuu vähän säätämään sovittimien kanssa, kun vaihdetaan tuohon alle juoksuputki. Mutta eiköhän siitä ihan siisti saada.

Seinä-WC painonapit: Geberit Sigma 50, toinen valkoinen, toinen musta



APK hana: Hansgrohe




Seinävesilukko: Hansgrohe Flowstar S



Tänään jatkettiin hankintoja heti aamupuuron jälkeen ja suunnattiin ensin Bauhausiin. Huomasin tarjouksessa olevat Ido Seven D Image wc-pytyt ja tilattiin ne. Seuraavasta rautakaupasta kasa kattoläpivientejä ja Vilpen huippuimuri talliin, mitkä on pitänyt ostaa jo jonkun aikaa. Lähtiessä selvitykseen jäi meidän tallin ullakkoporras, kun tallissa huonekorkeus on 2,85m. Yllätyksekseni puhelin soi jo alle puolen tunnin ja tuo porraskin saatiin tilattua samalla.

Seuraavaksi Ikeaan vohvelit oli todella iso pettymys, maku lähempänä pahvia kuin vohvelia, jossa lopulliset varmistukset ja laskelmat khh kalusteista ja osasta kodinkoneita. Onneksi Peellä on osaamista tuolla kelta-sinisessä laatikossa olevista tuotteista. Ei nimittäin saatu oikein tuota paperilla ollutta kuvaa samannäköiseksi Ikean suunnitteluohjelmalla, vaikkakin tuon firman tuotteista sen aiomme tehdä. Saa nähdä mitä tulee.



Tutkin jonkun verran tuossa syksyllä noita kodinkoneita ja aika monta tarjoustakin pyydettiin. Hintojen vaihteluväli oli mallia rapsakka, kallein vs. halvin erotus n. 4000e. En totuudeksi vakuuta, mutta Ikean kodinkoneet on epäilyttävästi AEG:n kodinkoneiden näköisiä.

AEG:n koneissa tuossa jääkaapin tuulettimen suojassa on vain brändin tarra, tässä Ikean versiossa tarraa ei ole. Muuten samaa kamaa.
Kaikella todennäköisyydellä nämä laitteet tulee meidän keittiöön.

The astianpesukone.

Astianpesukoneen kanssahan meillä kävi niin, että minä halusin sellaisen mikä heijastaa lattiaan sen ajan mitä on koneessa jäljellä. No eipä käy sellainen meille, kun tuo kone nostetaan vähän ylemmäs ja heijastelut menee käytännössä siihen alla olevan laatikon yläreunaan. Siinä mielessä parempi, että koneen saa nyt halvemmalla. Ikean koneessa on myös sellainen merkkivalo, mutta se on punainen. Nyt näyttää siltä, että ostamme astianpesukoneen, jääkaapin ja pakastimen Ikeasta, loput jostain muualta.

Lopuksi vielä referenssikäynti K-Rautaan katsastamaan livenä tuo Idon pytty, joka on todella hyvän mallinen. Ainut miinus on, että siinä ei ole avointa huuhtelukaulusta niinkun muutamassa muussa uudessa kulhossa.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Lato valmistautuu valaistumiseen

Jokunen tunti ollaan saatu tuhrattua Ladon pakkaamiseen tasoituskuntoon. On teipattu, pussitettu ja taas vähän teipattu lisää. Nyt siellä pitäisi olla kaikki kriittiset paikat suojattuna ja paras ollakin, koska tämän viikon lopulla tai ainakin ihan viimeistään ensi viikon alussa alkaa tasoitushommat, jotka ollaan siis ulkoistettu ammattimiehille. Kohta päästään eroon noista kamalista ruskeista seinistä ja tilalle tulee ihanaa valkoista pintaa. Koirat taas tietysti mukana hommissa ja erityisesti Koota tuntui kiinnostavan tuo ikkunoiden alareunojen teippaus kovasti. Yritä siinä tehdä yhtään mitään kun toinen tunkee märkää kuonoansa naamalle...




Koo ei taas oikein osannut olla kuvissa ollenkaan edukseen...